Nettikasinoiden sääntelijät ja lisensoivat elimet

Jotta uhkapelaaminen netissä toimisi, on kriittistä herättää luottamusta pelaajien keskuudessa. Tämä pitää tietenkin paikkansa kaikkien kasinoiden kohdalla: jopa kivijalkakasinoiden maailmassa asiakkaiden tulee tietää jonkun pitävän heistä huolta, ja vakuuttavan heille, ettei heitä huijata. Mutta, kun kyse on nettipelaamisesta, on pelaajien vielä vaikeampi luottaa pelaamiensa pelien rehellisyyteen, sillä he eivät voi oikeasti nähdä, miten jokaisen pyöräytyksen tai käden lopputulos määritellään.

Siksi netin uhkapelisivustojen sääntely ja lisensointi on niin tärkeää. Monilla hallintoalueilla ympäri maailman hallituksen virastot ottavat vastuulleen varmistaa, että kaikkien heidän lisensoimiensa operaattoreiden pelit ovat reiluja, satunnaisia ja turvallisia pelaajille. Ne ottavat usein hoitaakseen muitakin velvollisuuksia, esimerkiksi pelaajan varat turvaavien sääntöjen luomisen.

Tänä päivänä muutamat sivustot yrittävät tarjota nettipelipalveluita hankkimatta lisenssiä vähintään yhdeltä näistä hallintoalueista. Jos joku onnistuu tekemään niin, me emme suosittele pelaamaan tällaisella sivustolla, sillä lisensoidut sivustot tarjoavat saman mahtavan pelattavuuden ja paljon enemmän turvaa pelaajille.

Seuraavalta listalta löytyvät maailman merkittävimmät sääntelijät nettipelaamisen osalta. Emme voi väittää tämän listan kattavan kaikkea, sillä vuosittain uudet hallintoalueet hyväksyvät netissä pelaamisen. Tämän pitäisi kuitenkin antaa sinulle loistava kuva siitä, ketkä ovat merkittävimpiä tekijöitä sääntelijöiden joukossa, mitä he tarjoavat, ja kuinka hyvämaineinen kukin on.

Koska näitä elimiä on niin paljon, olemme jakaneet ne alueittain, että löydät helpoiten itseäsi kiinnostavat virastot.

Pohjois-Amerikka ja Väli-Amerikka

Kahnawake Gaming Commission: Vuodesta 1999 alkaen tämä lisensoiva viranomainen - joka hallinnoi Quebecin Kahnawaken Mohawk-alueilta peräisin olevaa pelaamista - on ollut kenties arvostetuin nimi nettisääntelyn saralla. Verrattuna moneen muuhun sääntelevään ryhmittymään, KGC pyytää hyvin vähän veroina ja muina maksuina, jonka vuoksi se on houkutteleva paikka operaattoreille lisenssin hankkimiseksi. Ttenkin, jos he eivät aio toimia paikallisesti säännellyillä markkina-alueilla. Tämä komitea ottaa pelaajien kiistat tunnetusti tosissaan, ja viranomaiset kannustavat jatkuvasti tekemään oikeutettuja valituksia.

Nevada Gaming Control Board: Vuonna 1955 osavaltion lainsäädännöllä muodostettu komitea on pitkään ollut vastuussa osavaltion kattavan kasinoalan valvomisesta. Ottaen huomioon heidän valvomansa pelimäärän, tästä komiteasta on tullut yksi vaikutusvaltaisimmista nimistä pelisääntelyn saralla. Monien muiden ryhmien tiedetään ottaneen mallia sääntelymetodeilleen Nevadan edelläkävijöistä. Vuodesta 2013 alkaen NGCB on myös valvonut osavaltion nettipokerin toteutusta. Toistaiseksi sen myöntämät interaktiiviset lisenssit sallivat operaattoreiden tarjota pokeria vain osavaltion rajojen sisällä (ja Delawaren osavaltion kanssa jaetuissa verkoissa).

New Jersey Division of Gaming Enforcement: Kun New Jersey päätti sallia kasinolomakohteiden kukoistuksen Atlantic Cityssä 1970-luvulla, he loivat myös DGE:n, jonka vastuulla on alan rehellisyyden varmistaminen. Aivan kuten vastaavalla taholla Nevadassa, tällainen kokemus ison mittakaavan operaatioista on tehnyt DGE:stä malliesimerkin monille muille sääntelijöille ympäri maailman. Loppuvuodesta 2013 alkaen he ovat myös myöntäneet lisenssejä Atlantic Cityn kasinoille, jotka sallivat niiden tarjota pelejä internetissä. Tosin tällä hetkellä ne voivat tarjota oikean uhkapelejä vain henkilöille New Jerseyn rajojen sisällä.

Panama Gaming Control Board (Junta de Control de Juegos): Panama on vuodesta 2002 alkaen tarjonnut lisenssejä yrityksille, jotka haluavat tarjota säänneltyjä nettiuhkapelejä asiakkaille sekä maan sisällä että ympäri maailman. Koska käytössä ovat tiukat vaatimukset operaattoreille ohjelmistojen testaamisen ja rahanpesukäytäntöjen suhteen, pitävät pelaajat tyypillisesti Panamaan lisensoituja yrityksiä luotettavina. Toisaalta matalat kulut ja vakaa hallitus, jolla on hyvät suhteet sekä Pohjois- että Etelä-Amerikkaan tekevät siitä halutun paikan myös operaattoreiden kannalta.

Eurooppa

UK Gambling Commission: Se perustettiin Gambling Act of 2005 -säädöksellä, ja UKGC otti hoitaakseen tehtävät virastolta, joka tunnettiin vielä 2007 nimellä Gaming Board for Great Britain. Se sääntelee useimpia pelaamisen muotoja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, poikkeuksena urheiluvedonlyönti, joka käsitellään erikseen. Osa UKGC:n tehtäviä on valvoa etäpelaamista, johon sisältyy nettipelisivustojen lisensointi.

Vaikka UKGC:n lisenssi on aina ollut arvostettu, on siitä tullut entistäkin tärkeämpi uuden uhkapelejä koskevan (Licensing and Advertising Bill) säädöksen jälkeen. Kyseinen laki ei vain tuonut mukaan kulutuspaikkaveroa etäpelaamiselle Yhdistyneessä kuningaskunnassa, vaan sen lisäksi se edellyttää yrityksiä hakemaan lisenssin UKGC:ltä, jos he haluavat ottaa vastaan panostuksia pelaajilta Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämä on ollut ristiriitainen muutos: osa yrityksistä on päättänyt hylätä kyseisen markkina-alueen kokonaan, mieluummin kuin noudattaa säännöksiä (sillä ne saattaisivat joutua luopumaan joistakin harmaiden markkina-alueiden toiminnoistaan saadakseen lisenssin), kun taas Gibraltar Betting and Gaming Association vei asian oikeuteen.

ARJEL (Ranska): Kun Ranska hyväksyi nettiuhkapelaamisen sääntelyn vuonna 2010, maa perusti myös viraston nimeltään Autorite de regulation des jeux en ligne, tunnettu paremmin nimellä ARJEL, valvomaan uutta alaa. ARJEL myöntää nyt lisenssejä, jotka sallivat yritysten tarjota nettipohjaisia pelejään laillisesti nimenomaan Ranskassa, joka on yksi Euroopan suurimmista pelimarkkinoista.

Monet ovat kuitenkin kritisoineet ARJELin toimintaa tehtävän hoidossa. He kertovat raskaan verotuksen rajoittavan alaa ja sen myötä operaattoreiden mahdollisuuksia tarjota kilpailukykyisiä kampanjoita ja hinnoittelua pelaajille. Sen lisäksi Ranskan rajattu sääntely satuttaa sen nettipokerimarkkinoita, sillä maahan lisensoitujen sivustojen pelaajat eivät voi kilpailla muiden maiden pelaajia vastaan.

Ranskalaiset nettikasinot ovat yhä lain kannalta harmaata aluetta, sillä hallitus on hidas sallimaan operaattoreiden tarjoamia oikean rahan kasinopelejä maassa.

AAMS (Italia): Amministrazione Autonoma dei Monopoli di Stato, joka tunnetaan paremmin nimellä AAMS, vastaa nettipelipalveluiden sääntelystä Italiassa. AAMS syntyi tuloksena Italian yrityksistä modernisoida lakejaan noudattaakseen Euroopan komission sääntöjä siitä, kuinka jäsenvaltioiden tulisi kohdella operaattoreita toisista EU-maista.

Tänä päivänä AAMS myöntää lisenssejä etäpelaamiseen monella eri alueella kasinopeleistä pokeriin, sekä urheiluvedonlyöntiin, hevosurheiluvedonlyöntiin ja bingoon. Hakeakseen lisenssiä tulee yritysten todistaa hallinnoivansa pelejä isossa mittakaavassa Euroopassa, niiden tulee sijaita EU-maassa ja niiden tulee näyttää, että ne pystyvät toimimaan vakaasti ja turvallisesti.

AAMS:n myöntämät lisenssit on tarkoitettu vain lailliseen toimintaan Italian markkinoilla, ja niiden sääntely on rajattu koskemaan vain Italiaa, eikä se salli pelaajien kilpailla maan ulkopuolisia pelaajia vastaan. Kuten naapurimaassa Ranskassa, viranomaisia on kritisoitu korkeista veroista ja maksuista, joidenkin näistä ollessa jopa 20 %.

Spanish Gaming Commission (Comision Nacional del Juego): Espanjasta tuli vuonna 2014 viimeisin suuri eurooppalainen valtio, joka loi säännellyn markkina-alueen nettiuhkapelaamiselle. Tämä markkina-alue on itsenäinen, eivätkä pelaajat voi kilpailla tai kommunikoida kansainvälisten kilpailijoiden kanssa. Tämä tarkoittaa, että espanjalainen komitea on melko uusi nettipelialalla, mutta he ovat tähän asti myös tuntuneet tukevan alan kasvua maassa.

Kuitenkin, kuten sen naapurimaidenkin kohdalla, näiden lisenssien eristäytynyt luonne on rajoittanut komitean alaisuudessa toimivien sivustojen kokoa ja kattavuutta. Tosin ilmoilla on ollut toisinaan ollut kuiskuttelua kiinnostuksesta yhdistää Espanjan, Italian ja Ranskan sääntelyn alaiset pelaajat pokerin osalta. Tämän lisäksi kyseisellä markkina-alueella on myös korkeat verot ja maksut, joka on yleinen ilmiö monen sääntelevän elimen kohdalla manner-Euroopassa.

Gibraltar Licensing Authority: Gibraltarista (sijaitsee Etelä-Espanjan rannikolla) tuli 1990-luvulla epätodennäköinen nettipelialan keskus. Tänä päivänä Gibraltar Licensing Authority sääntelee siellä sijaitsevien yritysten toimintaa Gambling Act of 2005 -säädöksen mukaisten lakien mukaisesti, ja uhkapelikomissaarin tehtävänä on varmistaa suurten yritysten noudattavan säännöksiä sekä ylläpitää Gibraltarin mainetta alaa sääntelevänä elimenä.

Yli 30 yrityksellä on toimisto Gibraltarissa, ja on helppoa ymmärtää, miksi hyvämaineiset pelifirmat ovat tyytyväisiä pitäessään päämajaansa siellä. Verotus on äärimmäisen alhaista, normaalisti 1 %, jonka lisäksi joka vuosi maksettava maksimisumma on rajallinen. Tämän lisäksi lisensoidut operaattorit voivat hyväksyä pelaajia eri hallintoalueilta ympäri maailman, vaikkakin viranomaisilla on oikeus estää tietyt alueet rahanpesun estämiseksi tai muista laillisista tai poliittisista syistä.

Muiden maiden sääntelijät eivät ole aina pitäneet siitä, että tätä hallintoaluetta voidaan pitää veroparatiisina, joka on johtanut ajoittain yhteenottoihin. Monet gibraltarilaiset yritykset ovat esimerkiksi haastaneet UKGC:n oikeuteen kulutusveronsa vuoksi, joka aiheuttaisi niille paljon suuremmat kustannukset, kuin mitä ne nyt maksavat paikalliselle hallitukselle.

Gambling Supervision Commission (Mansaari): Vuodesta 1962 alkaen Gambling Supervision Commission on vastannut lisensoinnista ja kaiken pelitoiminnan sääntelystä Mansaarella - tähän kuuluu nykyään myös nettipelaaminen. Se on päättänyt säännellä nettifirmoja samalla tavoin kuin Gibraltar, tarjoten pitkäaikaisia lisenssejä ja matalan verotuksen luodakseen todella ystävällisen ympäristön operaattoreille.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että sen säännöt olisivat pelaajille haitallisia. Siellä sijaitsevien nettikasinoyritysten tulee pitää pelaajien varat erillisellä tilillä kuin toiminnan pyörittämiseen tarkoitetut rahat. Tämä tärkeä sääntö varmistaa, että pelaajien tilien saldot voidaan aina palauttaa, vaikka sivusto epäonnistuisi.

Se on myös suosittu paikka operaattoreille, jotka haluavat tarjota sivustonsa asiakkaille ympäri maailman. Komitea ei rajoita sitä, missä jokaisen sivuston omistaja voi tarjota oikean rahan pelejä. Tästä huolimatta he saattavat toisinaan kysyä operaattoreilla laillista selitystä sille, miksi he uskovat voivansa suunnata sivustonsa tietyille markkina-alueille.

Malta Gaming Authority: Monet pitävät Välimerellä sijaitsevaa Maltaa - jos he ajattelevat sitä ollenkaan - enemmänkin eksoottisena turistikohteena kuin nettikasinoiden keskittymänä. Mutta Malta Gaming Authority valvoo todella monia operaattoreita, jotka hyödyntävät mielellään melko anteliaan verotuksen, ystävälliset paikalliset rahalaitokset ja sen myöntämän lisenssin, joka mahdollistaa pelaajien panostusten vastaanottamisen käytännössä mistä päin maailmaa tahansa.

Jos tiedät hieman nettipeleistä Maltalla, saatat muistaa, että MGA tunnettiin aiemmin nimellä Lotteries and Gaming Authority. Nimi muuttui 2015, kun organisaatioon tehtiin merkittäviä muutoksia sen jälkeen, kun esiin nousi monia epäkohtia siinä, kuinka LGA oli käsitellyt ongelmia useilla pokeri- ja kasinosivustoilla - merkittävimpänä mainittakoon Everleaf Network. Vaikka nämä tapaukset herättivät pelaajissa epäluottamusta LGA:ta kohtaan, ovat Maltan viranomaiset tehneet töitä voittaakseen luottamuksen takaisin viime vuosina. MGA onkin yhä yksi ensiluokkaisista sääntelyelimistä Euroopasta niille yrityksille, jotka haluavat tarjota palveluitaan maailmanlaajuisesti.

Alderney Gambling Control Commission: Vuonna 2000 perustettu AGCC on yksi monista Britannian saarilla toimiva komiteoista, joka on houkutellut operaattoreita rannoilleen lupaamalla todella ystävällisen ympäristön liiketoiminnalle. Tässä tapauksessa AGCC:n tarjous sisältää 0 % veroprosentin (jokaiselta yritykseltä kerätään vuosittain ainoastaan kiinteä maksu). Lisäksi he houkuttelevat operaattoreita antamalla sinne perustettujen yritysten tarjota palveluitaan markkina-alueille ympäri maailman ilman minkäänlaisia rajoituksia.

AGCC:llä on yleisesti ottaen hyvä maine pelaajien keskuudessa, vaikkakin he saivat osakseen kritiikkiä vuonna 2011, kun he ensin epäonnistuivat vastaamaan kasvaviin huoliin koskien Full Tilt Pokerin maksuvaikeuksia Black Fridayn jälkeisinä kuukausina. He jäädyttivät lopulta yrityksen lisenssin, ja tämän liikkeen seurauksena koko sivusto suljettiin lopulta maailmanlaajuisesti.

Jersey Gambling Commission: Jersey on suurin Ranskan ja Englannin välillä sijaitsevista Kanaalisaarista, ja se liittyi nettiuhkapelioperaattoreille lisenssejä tarjoavien alueen saarten joukkoon luotuaan Jersey Gaming Commissionin vuonna 2010. Komitea tarjoaa lisenssejä monenlaisille alan yrityksille, kuten operaattoreille, ohjelmistojen tuottajille ja testausyrityksille. Vaikka Jerseystä ei ole vielä tullut yhtä suurimmista ympäristöistä nettipeliyrityksille, sen suosiollinen verotus ja rajoitusten puute sen suhteen, missä lisensoidut operaattorit voivat tarjota tuotteitaan, saattavat tehdä siitä yhden houkuttelevan vaihtoehdon lisää niille yrityksille, jotka haluavat perustaa toimintansa Eurooppaan.

Belgian Gambling Commission: Vaikka pelaaminen netissä onkin laillista Belgiassa, Belgian Gambling Commission on melko tarkka siitä, kenen tällaisia pelejä tarkalleen annetaan tarjota. Tämä sääntelijä on kaikkein tunnetuin kattavasta mustasta listastaan, joka sisältää yritysryhmiä, jotka eivät voi tarjota nettipelejä maassa. Lista sisältää nykyään yli 100 eri sivustoa.

Belgialaisen lisenssin omaavat yritykset voivat tarjota pelejään asiakkaille maan sisäisesti ja yksinomaan sivustoilla, jotka ovat saatavilla vain Belgiassa. Vaikka korkea verotus onkin pelottanut osan operaattoreista pois, toiset ovat valmiita selvittämään monet mutkat päästääkseen toimimaan tällä pienellä, mutta tuottoisalla, eurooppalaisella markkina-alueella.

Danish Gambling Authority: Danish Gambling Authority (tai DGA) on hyväksynyt lisenssihakemuksia peliyrityksiltä vuodesta 2012 alkaen. Ennen sitä, maan kaikkea nettipelaamista pyöritti Danske Spil, valtion yritys, jolle annettiin monopoliasema kaiken pelaamisen suhteen. Tänä päivänä DGA antaa lähes missä tahansa sijaitsevien yritysten hakea lisenssiä toimiakseen Tanskassa.

Kuitenkin vain rajallinen määrä operaattoreita on hyödyntänyt tämän tilaisuuden. Tanskalaisilla lisensseillä pelejä voi tarjota vain Tanskassa sijaitseville pelaajille, ja melko merkittävä 20 % verotus bruttovoitoista tarkoittaa, että monet yritysryhmät eivät pidä tätä pientä markkina-aluetta kannattavana.

Karibia

Curacao Internet Gambling Association: Vaikka nettipelaamista on ollut olemassa Curacaolla vuodesta 1993, CIGA luotiin vasta 2002 ja sen tehtävä on valvoa alaa. CIGA tarjosi alunperin ”päälisenssejä” yrityksille, jotka olivat kiinnostuneita pyörittämään nettipelisivustojaan tästä saarivaltiosta käsin, mutta tänä päivänä suurin osa yrityksistä hyödyntää ”alilisenssejä”, joita päälisenssin haltijat antavat kolmansille osapuolille, jotka haluavat perustaa uusia sivustoja.

Pääosin se on todella operaattoriystävällinen hallintoalue. Yritysveroprosentti on todella matala (noin 2 %), eikä siellä ole erillistä peliverotusta, vaikkakin päälisenssien haltijat veloittavat vaihtelevia kuluja yrityksiltä, joilla on niiden alainen alilisenssi. Lisäksi siellä ei ole juurikaan rajoituksia sen suhteen, missä operaattorit voivat tarjota pelejään, vaikka heidän odotetaankin pysyvän poissa Alankomaista.

DAC (Aruba): Aruban nettiuhkapelien sääntely muistuttaa paljon Curacaoa. Tämä ei varmaankaan tule yllätyksenä, sillä molemmat maat olivat osa Alankomaiden Antilleja vielä vähän aikaa sitten. Suurin ero on näiden välillä on se, että DAC on vastuussa sekä kivijalka- että nettiuhkapeleistä, kun taas Curacaolla niitä hallinnoivat eri virastot. Samat rajoitukset koskevat Aruballe perustettuja yrityksiä: DAC ei salli niiden markkinoivan pelejään Alankomaihin, mutta ne ovat vapaita tarjoamaan pelejään lähes missä tahansa muualla maailmassa.

Antigua Division of Gaming: Antiguan ja Barbudan valtiolla on tärkeä paikka nettiuhkapelaamisen historiassa, sillä maa oli osa alan rakenteeseen liittyvää, suurta kiistaa Yhdysvaltojen kanssa. Valtio oli sitä mieltä, että Yhdysvallat rikkoi palvelukaupan yleissopimusta nettiuhkapelien vastaisella kannallaan. Maailman kauppajärjestö oli samaa mieltä, tuomiten lopulta 3,4 miljoonan dollarin kiistan Antiguan hyväksi vuonna 2007.

Tänä päivänä lisenssit myöntää Division of Gaming (joka toimii Financial Services Regulatory Commissionin alaisuudessa). Koska verotus on pieni, eikä alueita, joissa yritykset voivat tarjota pelejään ole rajoitettu, ja koska maalla on historiaa alan puolien pitämisestä, Antiguasta on tullut suosittu kotipaikka nettipelioperaattoreille, jotka haluavat perustaa yrityksensä Karibialle.

Aasia

PAGCOR and FCLRC (Filippiinit): Filippiinit on ainoa merkittävä Aasian valtio, joka tarjoaa nettipelilisenssejä yritysten hyödynnettäväksi. Se on antanut sille voimakkaan aseman, sillä monet Aasian markkinoille tähtäävät operaattorit haluavat hankkia filippiiniläisen lisenssin saadakseen hieman painoarvoa alueella tai etsiäkseen kykyjä ja resursseja maasta. Vaikka Filippiineillä toimivat yritykset voivat hyödyntää merkittäviä veroetuja ja houkutella pelaajia mistä päin maailmaa tahansa, heidän tulee suostua olemaan tarjoamatta palveluita Filippiinien asukkaille, eivätkä he saa ottaa vastaan vetoja Filippiineillä järjestettävistä urheilutapahtumista.

Maassa on itse asiassa kaksi lisenssejä tarjoavaa viranomaista. The Philippine Amusement and Gaming Corporation (PAGCOR) hallinnoi tällä hetkellä vain kivijalkakasinoita, mutta esillä on ollut myös ehdotuksia, että sen sallittaisiin hallinnoivan Filippiineillä tapahtuvaa nettipelaamista. First Cagayan Leisure and Resort Corporation (FCLRC) on puolestaan ainoa taho, joka tarjoaa nettipelilisenssejä. Näihin lisensseihin liittyvät maksut riippuvat siitä, mitä palveluita hakija haluaa tarkalleen tarjota.

Australia/Oseania

ACT Gambling and Racing Commission: Australialla on joitakin melko tiukkoja sääntöjä nettipelaamisen suhteen, mutta tietyt pelimuodot ovat silti sallittuja siellä, jos yritykset saavat oikean lisenssin ACT Gambling and Racing Commissionilta. Näihin sisältyy hevosurheiluvedonlyönti ja lotot, joita molempia voi tarjota australialaisille asiakkaille. Virasto myöntää myös lisenssejä australialaisille vedonlyöntisivustoille.

Vaikka alan verotus ja maksut ovat melko korkeat, monet maailman suurimmista pelibrändeistä ovat varmistaneet saavansa lisenssin tältä komitealta. Ilmiselvä syy siihen on se, että australialaiset käyttävät enemmän rahaa pelaamiseen kuin mikään muu kansakunta koko maailmassa, joka tekee siitä todella tuottoisan markkina-alueen isoille operaattoreille.

Northern Territory Director-General of Licensing: Se tunnettiin aiemmin nimellä Northern Territory Licensing Commission, joka purettiin vuonna 2015 ja korvattiin Director-General of Licensing -virastolla, joka valvoo monien eri alojen, mukaan lukien nettipelaamisen, lisensointia. Tämä viranomainen valvoo pelejä rajoitetusti - pääasiassa lottoja - joita tarjotaan Australiassa ja muissa maissa olettaen, etteivät nämä muut maat ole allekirjoittaneet sopimusta, joka estäisi australialaisia yrityksiä tarjoamasta pelejään siellä.

Vanuatu Customs and Inland Revenue: Eteläisellä Tyynellämerellä sijaitseva Vanuatu ei ole varsinaisesti nettipelaamisen pesä, mutta sen hallitus on yrittänyt saada yrityksiä perustamaan päämajansa sinne. Yrityksiä houkutellakseen he tarjoavat äärimmäisen matalan verotuksen - 0,1 % verotus urheiluvedonlyönnistä vetää varmasti säästäväisiä johtajia puoleensa - sekä maltilliset kulut, tarjoten samalla vaikuttavalta kuulostavan kuluttajansuojan. Vanuatun etäinen sijainti on silti rajoittanut sinne yrityksensä perustaneiden operaattoreiden määrää, vaikka itse lisensoivalla elimellä onkin melko hyvä maine.